Miksi kirjoitat?
– Minulle kirjoittaminen on jonkinlainen sisäsyntyinen,
miellyttävä pakko. Jokainen sivun aloitus on seikkailu omaan
mielikuvitukseen ja tunteisiin. On ihmeellistä yllättyä
itsekin joskus lopputuloksesta, sillä seikkailulla ei juuri
koskaan ole suunniteltua määränpäätä.
Kirjoittaminen antaa mahdollisuuden sulautua henkilöhahmoihin.
Voin tuntea, kokea, puhua heidän laillaan ja heidän kauttaan.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– On hienoa, kun on saanut avata portin tuntemattomaan puutarhaan ja
kävellä ensimmäisenä yli vastasataneen lumen,
jättää jäljet. Haluan ottaa lukijan mukaani
puutarhaan, kokemaan, tuntemaan ja näkemään hahmot,
tekemään omat jälkensä lumeen. Kun lukija sitten on
kulkenut läpi ajatusten pensaslabyrintin ja saapuu perille,
hän jää miettimään kokemaansa. Mitä
enemmän lukija matkallaan tuntee, sitä syvemmät
jäljet hän hankeen jättää. Minä katson
noita jälkiä, kosketan niitä ja mietin,
löysikö hän jotain, mikä puhutteli juuri
häntä.
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Tekstini on kaikkea muuta kuin hienovaraista ja hillittyä. Se on
usein kovaa, rajua ja sanoo asiat suoraan sellaisena, kuin ne ovat
maailmalta omalle sisäiselle kovalevylleni tallentuneet. Maailma,
joka on jättänyt minuun henkisiä arpia, suurimpia
kyyneleitä niin surun kuin onnen hetkinä, kuvastuu
kielessä, joka soi minun päässäni kauniina, vaikka
lukija voi kokea sen toisin. Jos hän eksyy puutarhassa, se ei ole
minun vastuullani. Minun vastuullani on kirjoittaa oma totuuteni.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Kirjoittaminen on oman päänsisäisen kovalevyn
tiedostojen uudelleen järjestelyä ja pakkaamista. Tiedot ovat
odottaneet päässäni – osa vuosikymmeniä –
tullakseen kirjan sivuiksi ja näkyväksi tekstiksi.
Kirjoittamisessa pelkään eniten haaskattuja, ylös
kirjoittamattomia ajatuksia, sanoja ja lauseita. Joskus jopa kokonaiset
sivut eivät koskaan pääse paperille, koska on yö
enkä jaksa herätä merkitsemään niitä
muistiin, ajan autoa eikä ole mahdollisuutta pysähtyä,
puhun puhelimessa mutta en viitsi keskeyttää
ystävän puhetulvaa tai ylipäätään teen
jotain mikä estää sanojen tippumisen paperille. Kun
tulee hetki, että olen valmiudessa, sormet syyhyten
näppäimillä, on kuin lentäisin. Osa tekstistä
pullahtaa ulos sammakkoina, osan näen perhosina. Kirjoittaja on
löytöretkeilijä omissa aivoissaan. Kaikenlaiset
asettelut ja kielioppikorjaukset vievät kyllä hohtoa lennosta
ja jättäisin ne niin mieluusti jollekin muulle.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Aiheet tulevat yleensä jostakin asiasta, josta minulla on
omakohtainen, syvästi tunteisiin vaikuttanut kokemus. Tunteiden
vuoristoradassa yli viisikymmentä vuotta huristelleena on oppinut,
että vaikeuksista, surusta ja elämän kovuudesta voi aina
löytää jotain mistä kertoa niin, että se
ikään kuin desinfioi, puhdistaa ja parantaa mielen. En
löydä inspiraatiota kirjoista, vaan luen niitä
päästäkseni jonkun muun puutarhaan, kulkemaan hänen
polkujaan, näkemään hänen silmillään, ja
saadakseni nautintoa ajatusteni avautuessa rivi riviltä, sivu
sivulta yhä syvemmälle jonkun toisen kirjoittajan maailmaan.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Ihmiset voivat puhua ympärilläni, tv pauhata ja koira
haukkua, mutta ajatusteni virta on yksin minun eikä sinne voi
tunkeutua mikään. Joskus on tunne, kuin nelistäisin
täyttä laukkaa sanojen selässä pakoon harmaita
arkipäiviä.
Kirjoittamisen valo-
ja varjopuoli?
– Varjoissa vaanii tuo ikuinen puutarhan kummitus. On pelottavaa antaa
sydänjuuria myöten kehoa ravistellut teksti jonkun toisen
luettavaksi. Todennäköisesti en pelkäisi
giljotiinissakaan niin paljon. Se ei ole kritiikin pelkoa, sillä
ei kukaan voi kirjoittaa kaikille mieliksi, vaan se johtuu siitä,
että on toisen edessä alaston ja täysin auki.
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Kun on kirjoittanut itsensä tyhjäksi ja jäänyt
odottamaan seuraavaa vesihanan aukaisua, ei mikään ole
ihanampaa kuin käpertyä omaan sänkyyn, vetää
untuvapeite korviin, kelata vielä hetki mitä tuli tehtyä
ja nukahtaa pitkille vahvoille unille. Näin kovalevy tulee
eheytettyä ja sinne ilmestyy runsaasti lisätilaa uusille
tunteille, kokemuksille ja asioille. On valmis avaamaan uuden puutarhan
portin ja astumaan sisään.
