Miksi kirjoitat?–
Siinä on jotain taianomaista, kun tarinallaan saa toisen nauramaan
tai haukkomaan henkeään. Aivan kuin jokainen hymähdys
tai pyrskähdys olisi käteen ojennettu pysti. Lisäksi
kirjoittaminen on halvinta mahdollista terapiaa.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– En ole koskaan halunnut kirjoittaa mitään pientä, vaan
tavoitteena on täystyrmäys. Veriveljet on kuin
vampyyrikirjojen iso paha susi tai ainakin ruma serkku. Historiallinen
ja iso.
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Antaudu tai sinut otetaan väkisin.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Istun alas ja kirjoitan muutaman rivin. Se joko lähtee
siitä tai sitten ei. Kypsyttelyä tapahtuu usein myös
kirjoittamisen yhteydessä, kaikkea kirjoitettua ei tarvitse
eikä pidäkään julkaista.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Elän vahvasti aistien maailmassa, joten voin inspiroitua
enemmän hyvästä pihvistä kuin toisen kirjoittamasta
kirjasta. Kaverit ovatkin vitsailleet, että olen jäänyt
kiinni oraalivaiheeseen. Kaukanahan ei totuudesta olla, kirjoitanhan
vampyyreista.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Kirjoituspöydän ääressä, oli se
kirjoituspöytä sitten missä tahansa. Matkalla
syntyvät ideat kirjataan muistikirjaan.
Mikä on
erityinen voimavarasi tai voimavarat, joilla kirjoitat?
– En erityisesti tarvitse inspiraatiota kirjoittaakseni. Kirjoitan
paljon, ja kun sitä vain jatkaa, niin väkisinkin mukaan eksyy
kultahippusia. Ilman sitkeyttä ja innostusta ei luonnollisesti
pärjää. Mielestäni ei ole niinkään
tärkeää kirjoittaa siitä mistä
tietää, kuten joskus neuvotaan, vaan siitä mitä
rakastaa.
Kirjoittamisen valo-
ja varjopuoli?
– Kirjoittaminen on valo, mutta sen avulla voi houkutella esille omia varjojaan.
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Kirjoittaminen on vastapainoni.
