Miksi kirjoitat?
– Olen perusluonteeltani tarinankertoja. En oikein sen paremmin osaa sitä selittää. Juttua on vain aina lähtenyt. Luulen, että jos olisin elänyt kivikaudella, tekisin luolamaalauksia. Nykyään kirjallinen muoto on kuitenkin se, jota tarinoilta useimmiten odotetaan.
Kypsytteletkö, suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Suurin osa kirjoitusprosessista tapahtuu pääni sisällä. Kohtaukset rakentuvat bussimatkoilla ja kassajonossa. En yleensä laita mitään ylös, vaan yritän pitää kaiken muistissani, kunnes pääsen seuraavan kerran istumaan koneen ääreen.
Inspiroivatko toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Valtavasti! En ylipäänsä usko olevan mahdollista, että kirjoittaja voisi luoda mitään nivomatta sitä osittain jo olemassa olevaan. Jos kuvittelenkin keksineeni jotakin aivan omaa, saan yleensä myöhemmin huomata, että joku on tehnyt sen jo ennen minua. Se ei harmita minua, vaan enemmän ihastuttaa: että mielet voivat liikkua niin samanlaisia ratoja toisistaan tietämättä. Silloin tiedän, että kirjoitan asioista, jotka askarruttavat muitakin kuin itseäni.
Millaisessa ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Mieluiten kirjoitan ikkunan ääressä, missä pystyn milloin tahansa nostamaan katseeni ruudulta ja tarkkailemaan hetken aikaa, mitä kotini ulkopuolisessa maailmassa tapahtuu.
Mikä on erityinen voimavarasi tai voimavarat, joilla kirjoitat?
– Uskoisin että uteliaisuus. Kaiken, mitä opin, käytän tavalla tai toisella polttoaineena siinä, mitä kirjoitan. Silloin, kun kirjoittaminen syystä tai toisesta takkuaa, luen tietokirjan tai kaksi, tai katson dokumentin aiheesta, josta en aikaisemmin tiennyt mitään. Tai vain katselen ympärilleni, kuuntelen ja olen avoin kaikelle sille, mitä en ole huomannut aiemmin.
Kirjoittamisen valo- ja varjopuoli?
– Jokaisen ihmisen mielikuvituksessa on varmasti sekä valoisat että varjoisat puolensa. Joskus niillä liikkuessaan voi törmätä pelottaviin asioihin, tai sellaiseen, mitä ei olisi halunnut itsestään tietää ja minkä joutuu käymään läpi, jos kirjoittamisessa haluaa päästä eteenpäin. Mutta sieltä löytyy myös paljon mykistävän hienoa, jos sinne vain uskaltaa sukeltaa.
Tarvitsetko vastapainoa kirjoittamiselle?
– Yleensä ystävien seurassa en kirjoittamista ajattele – enkä kissojen. Vastapainona pidän myös esimerkiksi kaikenlaisten logiikkatehtävien ratkomista, missä voi keskittyä kokonaan siihen, mitä on tekemässä, eivätkä ajatukset rönsyä yhtä moneen suuntaan kuin kirjoittamisen aikana.
