Miksi kirjoitat?–
Sanataiteen historia on osa sivistystämme, humanismin
keskeisiä elämänlähteitä. Mielestäni ei
ole juuri mitään jalompaa kuin työskennellä
elämämme filosofisten, kulttuurihistoriallisten sekä
taiteellisten kysymysten kanssa. Kirjallisuudella on oma, erityinen
kykynsä kysyä näitä kysymyksiä.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– Kuten teksteistäni huomaa, suoranaista sanomaa ne eivät
sisällä. Tutkimalla sanomisen tapoja niissä
mielestäni kuitenkin kiinnitetään huomio tärkeisiin
asioihin: miksi ja miten jotkut asiat ovat tärkeitä?
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Lukemiseen pakottamatta. Pakottamatta itseään valmiisiin
tulkintoihin, valmiisiin lukemisen kulmiin. Satujen ja tarinoidenkin
kulttuuriset muodot vaihtelevat, niiden funktioista puhumattakaan.
Kuinka tyylisi on
muotoutunut?
– On sanottu, että tyyli perustuu aina johonkin ainutlaatuiseen
konfiguraatioon. Työssäni yliopisto-opettajana ja -tutkijana
kohtaan alituiseen tyylin ongelman, kaikki älyllisen ja
aistimillisen keskinäiset jännitteet. Jos kysymykseen
vastaisi vastakysymyksellä ”millaiseksi tyyli on muotoutunut”, on
kustannustoimittajan toteamus hyvin lähellä tai oikeastaan
tyylini ytimessä, kyseessä kun ei ole – yllä kuvatun
jännitteen vuoksi –
ajatellut unenomaiset kuvat vaan
unenomaisesti ajattelevat kuvat.
Puhumme nyt varmaankin surrealismista. Tämä kirjoittamisen
metodi vastaa mielestäni lopulta myös kysymykseen siitä,
miten tyylini on muotoutunut.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Kun tekstejäni ajattelee kokonaisuutena, ne pidättyvät
pääsääntöisesti merkityksistä. Sama
koskee kirjoittamista; kirjoitan viiveellä ja viiveissä.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Luonnollisesti. Myös kaanonista poiskirjoittaminen, kuten myös kulttuurin muodot sanataiteen ulkopuolella.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Kun kirjoittamiseni pohtii oman rakentumisensa ehtoja, se pohtii
samalla kirjallisuutta, ei ainoastaan sisällöllisenä
kysymyksenä, vaan kysymällä myös
miten se on
kirjallisuutena. Kuten e-kirja. Kirjoitan monin välinein eri
kirjoittamisen tiloissa. Eri välineet ”kirjoittavat” eri tavoin.
Mikä on
erityinen voimavarasi tai voimavarat, joilla kirjoitat?
– Mielikuvitus.
Kirjoittamisen valo-
ja varjopuoli?
– Kirjoittamisen kokemus ei ole binäärinen. Se on sekä
sairaus että lääke, mukaillakseni tässä
kuuluisaa farmakonin ajatusta.
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Vertaa edellä olevaan. Kirjoittaminen on aina oma vastapainonsa.
