Kirjailijaesittely
Kirjailijaluotain

Kysy kirjailijalta

Miksi kirjoitat?
– Kirjoitan päästäkseni virtaan. On ihanaa keskittyä johonkin mielekkääseen tekemiseen niin vahvasti, että ajan ja paikan kokemus hämärtyvät. Puhutaan flow-kokemuksesta ja sitä kirjoittaminenkin on parhaimmillaan. Virtaan pääsy ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja monesti sinne ponnistelu tarkoittaa luopumista liiallisesta kontrollista ja suorittamisesta. Usein olenkin huomannut, että virran luokse pääsee yllättäen juuri silloin, kun on luopunut toivosta löytää se eikä sitä jaksa enää odottaa. Kuin pitkään kaivattu ystävä, se yllättäen tuleekin lähelle. Tunnen suurta kiitollisuutta ja nöyryyttä virtaa kohtaan. Virtaa, joka on suurten tarinoiden, tunteiden ja kaiken elämän runsautta pulppuava lähde. Tästä virrasta syntyi myös Nadarin ja Danan tarina.


Mitä haluat sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– Toivoisin tarinani löytävän tien lukijan avoinna olevaan sydämeen ja koskettavan. Haluan, että ihmiset ottaisivat sen vastaan vilpittömin mielin ja se pysäyttäisi miettimään tätä aikaa, jossa parhaillaan elämme. Ja jos tarinan avulla ihmiset kokevat jotain samaa ja sitä kautta pääsevät yhteyteen myös toistensa kanssa, olen saavuttanut jotain mittaamattoman arvokasta.


Miten toivoisit, että kirjoittamaasi luetaan?
– Vaikka Nadar ja Dana on seikkailua ja fantasiaa, se on myös vahvasti kantaaottava tarina, joka tulkitsee kriittisesti nykytodellisuutta. Tarjoan tarinani lukijoiden eteen kuin kirkkaan peilin, jota toivoisin katsottavan avoimin mielin, jopa tietyllä tavalla henkilökohtaisuudetkin ylittäen. Itse löydän kaikista tarinan hahmoista paljon itseäni, omia heikkouksia ja kipupisteitä – asioita, jotka tekevät minusta ihmisen. Tarinassa ja siinä kuvatuissa ihmisissä on toisaalta hyvin paljon yleismaailmallista. Jos tarina satuttaa itseä, toivoisin silloin tarinaa tarkasteltavan universaalin kautta inhimillisenä kasvutarinana.

Kuinka tyylisi on muotoutunut?
– Työskentelen sisällöntuottajana digitaalisten sisältöjen parissa ja tuottamani teksti tulee olla näissä medioissa selkeää, tehokasta ja houkuttavaa. Uskon työni heijastuvan myös tuottamaani kaunokirjalliseen tekstiin. Suosin selkeitä ja taloudellisia ilmaisuja ja joskus tämä saattaa johtaa jopa koruttomaan tai raportoivaankin tyyliin. Toisaalta nuorempana yliopistossa kirjoitin monimutkaista ja ehkä vaikeaselkoistakin tieteellistä jargonia. Aika ison harppauksen olen tehnyt eri tyylilajeista parin vuosikymmenen aikana.


Kypsytteletkö, suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Asiat muhivat sisälläni alitajuisestikin, joten en ihan tarkalleen itsekään tiedä, kuinka kauan jonkin tietyn ilmiön kuvaaminen kaunokirjallisesti on vienyt kaiken kaikkiaan aikaa. Nadarin ja Danan tarinan aineksia löytyy aika pitkältä osuudelta elämänpolkuani. Inspiraatiot ohjaavat kuitenkin käytännön kirjoittamistyötäni varsinkin alkuvaiheessa, kun tarinan sisältö ja juoni ovat vasta hioutumassa. Pyrin luottamaan kirjoittamisessa vastaantuleviin oivalluksiin ja yksittäisiin heräämisen hetkiin.


Inspiroivatko toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
– Kyllä. Uskon, että meidän kaikkien sisältä löytyy se kaikkein aidoin viisaus, ja uskon hiljaisuuden voimaan tämän viisauden löytämisessä. Viime aikoina olen inspiroitunut Veda-taiteesta, joka rohkaisee luomistyöhön juuri tämän ajatuksen pohjalta. Ei tarvitse opetella ulkoa "ismejä" vaan riittää, että luottaa omaan intuitioon ja tarkastelee elämää sisimpänsä kautta. Pidän myös ajatuksesta, että luovassa työskentelyssä, kuten oikeastaan kaikessa muussakin tekemisessä tuotoksen sijaan itse luomisprosessi ja tekemiseen liittyvät arvot saavat suuremman merkityksen. Esimerkiksi Nadar ja Dana tarjosi minulle kirjoittamisen kautta huikean tilaisuuden oppia jotain elämästä ja ihmisenä olemisesta.


Millaisessa ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Olen saanut parhaimmat oivallukset teksteihini unen ja valveen rajamailla. Vaikka kirjoitan yleensä kotona, koen, että fyysisellä tilalla ei ole minulle niinkään merkitystä. Sitä vastoin koen välttämättömyydeksi, että minulla on mahdollisuus vetäytyä välillä yksinäisyyteen, rauhoittua lepäämään omaa tilaan. Nadarin ja Danan tarina syntyi juuri tällä tavoin unia näkemällä ja unelmoimalla. Voinkin väittää, että lepääminen, tyhjät hetket ja tekemättömyys ovat välttämättömiä vaiheita kirjoittamisprosessissa. Ne eivät ole vain levähdystaukoja vaan myös lähteitä, jotka mahdollistavat runsauden pulppuamisen tekstiin. Päätteen ääressä tapahtuva kirjoittaminen on sitten se rationaalisin vaihe eli mielikuvien pukeminen sanoiksi, ja tämä työ minulta onnistuu yhtä hyvin rauhallisessa huoneessa kuin vaikka vilkkaassa kahvilassa.


Kirjoittamisen varjopuoli?
– Kun kirjoittamisprosessi on vahvimmillaan, työlle omistautuu kokonaan. Pitää olla valpas, että jalat pysyvät silloin maassa. Perhe, lapset ja arkisten rutiinien pyörittäminen auttavat tässä. Kirjoittaminen on usein niin mukavaa, ettei huomaa sen vievän voimia. Toisaalta monesti kirjoittaminen tuntuu hankalaltakin ja silloin helposti kyseenalaistaa oman osaamisensa. Teksti takkuilee ja epävarmuus hiipii luo. Kirjoittamisessa oman mielen liikkeet onkin hyvä oppia hallitsemaan, mikäli haluaa saada tulosta. Tässä mielenkamppailussa läheisten ihmisten tuki ja rohkaisu ovat äärettömän tärkeitä.


Tarvitsetko vastapainoa kirjoittamiselle?
– Kyllä. Yksipuolinen vain tietyn asian tekeminen johtaa helposti harmaaseen ja kapea-alaiseen elämään, jossa mukavakin tekeminen alkaa tuntua pelkältä suoritukselta. Samoin kun kirjoittaminen on minulle vastapainoa esimerkiksi arjen rutiineille, myös kotityöt ja perheen kanssa touhuaminen on hyvä vastapaino kirjoittamiselle. Harrastuksista erityisesti maalaaminen, musiikki, matkustaminen ja matkoista haaveilu tuovat ihanaa lisäväriä elämään. Kaikenlainen tekeminen ja oleminen, usein pelkästään leikkimielinen suhtautuminen asioihin ja ilmiöihin, tuovat tarpeeksi kirjavan väripaletin elämään. Uskon, että tässä piilee myös onnen avain elämään yleensäkin. Ja mikä parasta, ne antavat myös aiheita ja aineksia itse kirjoittamiseen.