Miksi kirjoitat?–
Kirjoitan päästäkseni virtaan. On ihanaa keskittyä
johonkin mielekkääseen tekemiseen niin vahvasti, että
ajan ja paikan kokemus hämärtyvät. Puhutaan
flow-kokemuksesta ja sitä kirjoittaminenkin on parhaimmillaan.
Virtaan pääsy ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys,
ja monesti sinne ponnistelu tarkoittaa luopumista liiallisesta
kontrollista ja suorittamisesta. Usein olenkin huomannut, että
virran luokse pääsee yllättäen juuri silloin, kun
on luopunut toivosta löytää se eikä sitä jaksa
enää odottaa. Kuin pitkään kaivattu
ystävä, se yllättäen tuleekin lähelle. Tunnen
suurta kiitollisuutta ja nöyryyttä virtaa kohtaan. Virtaa,
joka on suurten tarinoiden, tunteiden ja kaiken elämän
runsautta pulppuava lähde. Tästä virrasta syntyi
myös Nadarin ja Danan tarina.
Mitä haluat
sanoa tai aiheuttaa kirjoittamalla?
– Toivoisin tarinani löytävän tien lukijan avoinna
olevaan sydämeen ja koskettavan. Haluan, että ihmiset
ottaisivat sen vastaan vilpittömin mielin ja se
pysäyttäisi miettimään tätä aikaa, jossa
parhaillaan elämme. Ja jos tarinan avulla ihmiset kokevat jotain
samaa ja sitä kautta pääsevät yhteyteen myös
toistensa kanssa, olen saavuttanut jotain mittaamattoman arvokasta.
Miten toivoisit,
että kirjoittamaasi luetaan?
– Vaikka
Nadar ja Dana
on seikkailua ja fantasiaa, se on myös vahvasti kantaaottava
tarina, joka tulkitsee kriittisesti nykytodellisuutta. Tarjoan tarinani
lukijoiden eteen kuin kirkkaan peilin, jota toivoisin katsottavan
avoimin mielin, jopa tietyllä tavalla henkilökohtaisuudetkin
ylittäen. Itse löydän kaikista tarinan hahmoista paljon
itseäni, omia heikkouksia ja kipupisteitä – asioita, jotka
tekevät minusta ihmisen. Tarinassa ja siinä kuvatuissa
ihmisissä on toisaalta hyvin paljon yleismaailmallista. Jos tarina
satuttaa itseä, toivoisin silloin tarinaa tarkasteltavan
universaalin kautta inhimillisenä kasvutarinana.
Kuinka tyylisi on muotoutunut?
– Työskentelen sisällöntuottajana digitaalisten
sisältöjen parissa ja tuottamani teksti tulee olla
näissä medioissa selkeää, tehokasta ja houkuttavaa.
Uskon työni heijastuvan myös tuottamaani kaunokirjalliseen
tekstiin. Suosin selkeitä ja taloudellisia ilmaisuja ja joskus
tämä saattaa johtaa jopa koruttomaan tai raportoivaankin
tyyliin. Toisaalta nuorempana yliopistossa kirjoitin monimutkaista ja
ehkä vaikeaselkoistakin tieteellistä jargonia. Aika ison
harppauksen olen tehnyt eri tyylilajeista parin vuosikymmenen aikana.
Kypsytteletkö,
suunnitteletko, kirjoitatko pitkään?
– Asiat muhivat sisälläni alitajuisestikin, joten en ihan
tarkalleen itsekään tiedä, kuinka kauan jonkin tietyn
ilmiön kuvaaminen kaunokirjallisesti on vienyt kaiken kaikkiaan
aikaa.
Nadarin ja Danan
tarinan aineksia löytyy aika pitkältä osuudelta
elämänpolkuani. Inspiraatiot ohjaavat kuitenkin
käytännön kirjoittamistyötäni varsinkin
alkuvaiheessa, kun tarinan sisältö ja juoni ovat vasta
hioutumassa. Pyrin luottamaan kirjoittamisessa vastaantuleviin
oivalluksiin ja yksittäisiin heräämisen hetkiin.
Inspiroivatko
toisten aikaansaannokset tai ilmiöt sinua?
–
Kyllä.
Uskon, että meidän kaikkien sisältä löytyy se
kaikkein aidoin viisaus, ja uskon hiljaisuuden voimaan tämän
viisauden löytämisessä. Viime aikoina olen inspiroitunut
Veda-taiteesta, joka rohkaisee luomistyöhön juuri
tämän ajatuksen pohjalta. Ei tarvitse opetella ulkoa
"ismejä" vaan riittää, että luottaa omaan
intuitioon ja tarkastelee elämää sisimpänsä
kautta. Pidän myös ajatuksesta, että luovassa
työskentelyssä, kuten oikeastaan kaikessa muussakin
tekemisessä tuotoksen sijaan itse luomisprosessi ja tekemiseen
liittyvät arvot saavat suuremman merkityksen. Esimerkiksi
Nadar ja Dana tarjosi minulle kirjoittamisen kautta huikean tilaisuuden oppia jotain elämästä ja ihmisenä olemisesta.
Millaisessa
ympäristössä tai tilassa kirjoitat?
– Olen saanut parhaimmat oivallukset teksteihini unen ja valveen
rajamailla. Vaikka kirjoitan yleensä kotona, koen, että
fyysisellä tilalla ei ole minulle niinkään
merkitystä. Sitä vastoin koen
välttämättömyydeksi, että minulla on
mahdollisuus vetäytyä välillä yksinäisyyteen,
rauhoittua lepäämään omaa tilaan.
Nadarin ja Danan
tarina syntyi juuri tällä tavoin unia
näkemällä ja unelmoimalla. Voinkin
väittää, että lepääminen, tyhjät
hetket ja tekemättömyys ovat
välttämättömiä vaiheita
kirjoittamisprosessissa. Ne eivät ole vain levähdystaukoja
vaan myös lähteitä, jotka mahdollistavat runsauden
pulppuamisen tekstiin. Päätteen ääressä
tapahtuva kirjoittaminen on sitten se rationaalisin vaihe eli
mielikuvien pukeminen sanoiksi, ja tämä työ minulta
onnistuu yhtä hyvin rauhallisessa huoneessa kuin vaikka vilkkaassa
kahvilassa.
Kirjoittamisen varjopuoli?
– Kun kirjoittamisprosessi on vahvimmillaan, työlle omistautuu
kokonaan. Pitää olla valpas, että jalat pysyvät
silloin maassa. Perhe, lapset ja arkisten rutiinien
pyörittäminen auttavat tässä. Kirjoittaminen on
usein niin mukavaa, ettei huomaa sen vievän voimia. Toisaalta
monesti kirjoittaminen tuntuu hankalaltakin ja silloin helposti
kyseenalaistaa oman osaamisensa. Teksti takkuilee ja epävarmuus
hiipii luo. Kirjoittamisessa oman mielen liikkeet onkin hyvä oppia
hallitsemaan, mikäli haluaa saada tulosta. Tässä
mielenkamppailussa läheisten ihmisten tuki ja rohkaisu ovat
äärettömän tärkeitä.
Tarvitsetko
vastapainoa kirjoittamiselle?
– Kyllä. Yksipuolinen vain tietyn asian tekeminen johtaa helposti
harmaaseen ja kapea-alaiseen elämään, jossa mukavakin
tekeminen alkaa tuntua pelkältä suoritukselta. Samoin kun
kirjoittaminen on minulle vastapainoa esimerkiksi arjen rutiineille,
myös kotityöt ja perheen kanssa touhuaminen on hyvä
vastapaino kirjoittamiselle. Harrastuksista erityisesti maalaaminen,
musiikki, matkustaminen ja matkoista haaveilu tuovat ihanaa
lisäväriä elämään. Kaikenlainen tekeminen
ja oleminen, usein pelkästään leikkimielinen
suhtautuminen asioihin ja ilmiöihin, tuovat tarpeeksi kirjavan
väripaletin elämään. Uskon, että
tässä piilee myös onnen avain elämään
yleensäkin. Ja mikä parasta, ne antavat myös aiheita ja
aineksia itse kirjoittamiseen.