Kustannustoimittaja
Liiallisen toiston uhallakin esitän muutaman näkemyksen
sähköisyydestä, onhan se olennainen osa Kirjalabyrintin
toimintaa. Sinänsä "sähköisyydestä" puhuminen
on väärin. Pikemminkin pitäisi puhua digitaalisuudesta,
mutta jotta asia ei menisi terminologiseksi saivarteluksi,
nimetkäämme tässä tarkoitettu kirjallisuus
e-kirjoiksi.
Minä, oman kustantamoni
kustannustoimittajana, olen ja en ole e-kirjojen ystävä.
Minun tietenkin
pitäisi
sanoa olevani niiden ystävä, oletan sinun odottavan
sitä. Miksi en ole e-kirjojen ystävä? Luultavasti
samasta syystä kuin suurin osa lukijoista on: koska olen
uskollinen paperikirjan ystävä. Paperikirja tuntuu
hyvältä kädessä, se on yleensä
miellyttävä silmille, sitä on helppo
"käyttää" ja sen voi helposti viedä minne vain –
vaikka rantakalliolle ilman, että tarvitsisi murehtia virran
riittämisestä tai laitteen rikkoutumisesta. Kirjalta
vaaditaan jopa enemmän kuin kännykältä. Lukijoiden
mielestä kirjan pitää paitsi olla mobiili, myös
kestää kaltoin kohtelua.
Mutta
kirja sitoo meidät paikoillemme ja meidän tulee
pitää silmämme riveillä. Se tarkoittaa myös
ympäristön sulkemista suoran havaitsemisen ulkopuolelle.
Kirjaa kuin kirjaa voi sanoa omaksi maailmakseen, johon me lukiessamme
siirrymme, pois siitä maailmasta, joka ympäröi
meitä. Ja tämä vaikutus tulee sisällöstä,
se ei ole kiinni alustasta, jolla sisältö
esitetään.
Sisällön
taika on läsnä myös e-kirjoissa, ja uskallanpa
sanoa, että se voi olla e-kirjassa paperista paljon
voimakkaampikin.
Tosiasiahan
on se, että e-kirjakin voi olla mobiili. Kyllä sen voi
viedä huoletta rantakalliolle tänä
päivänä. Esitänkin suuren tervetulotoivotuksen
lukulaitteille ja odotan innolla niiden tulevaa kehitystä.
Paperinkaltainen, silmille miellyttävä ja erittäin
vähän virtaa kuluttava näyttö on niiden vahvuus
verrattuna tietokoneiden LCD-näyttöihin. Itse luen kyllä
vaivatta tekstejä LCD-näytöltäkin. Sehän oli
aikoinaan suuri parannus suhteessa kuvaputkinäyttöihin,
joiden jäljiltä silmät tuntuivat hiekkapaperilta. Ja
mitä verkkokansa, sinä ja minä, tekee joka
päivä? Lukee tekstiä ja katselee kuvia tietokoneen
näytöltä; ei se tunnu lukemista estävän.
Pitkien
tekstien lukeminen pitäisi kuitenkin tehdä helpommaksi.
Suorastaan vastenmielisiä ovat niin sanotut digilehdet tai
näköislehdet olleet. Ne ovat kömpelöitä ja
hitaita lukea, mikä ei todellakaan anna hyvää kuvaa
e-lehdistä.
Niin e-lehdet kuin
e-kirjatkin vaativat paperiversiosta eroavan taiton,
ne vaativat omanlaisensa sommittelun. Toisin sanoen e-tekstien
ominaislaatu ja käyttöympäristö pitää
ottaa huomioon.
Kaiken
kaikkiaan kirjallisuudella ei ole e-kirjoissa juuri mitään
menetettävää, päinvastoin. Paperikirjan tuntu ja
haju ja kenties statussymbolinen arvo kirjahyllyn koristajana toki
menetetään, mutta saadaan paljon muuta tilalle.
Kirjan todellinen olemus on
sisältöä
ja vieläpä kunkin lukijan sisäistä todellisuutta.
Kirja on pohjimmiltaan hyvin, hyvin abstrakti, ja tavallaan paperille
painaminen on suorastaan brutaali teko.
Ne,
jotka ovat huolissaan e-kirjan pienestä levikistä ja heikosta
kyvystä tavoittaa lukeva yleisö, eivät edistä
e-kirjan asiaa ollenkaan ja sitä paitsi pohjaoletus tuntuu
väärältä. E-kirjallahan nimenomaan voi olla
mahdollisimman laaja levikki ja vahva kyky tavoittaa lukijat internetin
kautta. Kyse on vain siitä, koska saadaan aikaan
riittävä yhteisponnistus. Milloin kirjoittajat, kustantajat,
jälleenmyyjät ja lukijat asettuvat yksissä tuumin
e-kirjan taakse hyväksyen sen kirjan muodoksi paperisen rinnalle?