A2A-A1A-AD5-JRA-P4G-AAG-A2N
© Soili Piskonen-Kortelainen 2014
Kuvitus: © Susan Seppälä 2014
Tätä teosta suojelevat Suomen ja kansainväliset tekijänoikeuslait. Teoksen kopioiminen ja levittäminen ilman tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa on rikos.
ISBN 978-952-5881-17-2 (EPUB)
Puuskatuuli lähtee maalle
Loppukesän päivät tuntuivat välillä aika tylsiltä. Kyllästyneenä Puuskatuuli lensi kattojen yllä ja puistoissa. Itseään huvittaakseen se puhalsi eräältä ryppyotsaiselta mieheltä hatun päästä ja lennätteli sitä hetken sinne tänne. Miehen otsarypyt syvenivät, ja tuulelle tuli hiukan huono omatunto. Se päästi hatun otteestaan ja antoi sen leijua maahan.
Puuskatuuli pyörähti kerrostalon katolle ja jäi leijumaan savupiipun luo. Sieltä näki kauas yli kaupungin, jopa sen takana siintävän metsän. Millaistahan metsässä on? se mietti. Tuuli ei ollut koskaan käynyt metsässä, koska pikkutuulet kuuluivat kaupunkiin. Pienten tuulien tehtävä oli lennätellä syksyisiä lehtiä, puhallella puista lunta ja kuivatella naruilla olevia pyykkejä sekä hätistellä piipuista nousevia savuja ylös taivaalle. Eli hoitaa kaikki sellaiset pikkupuhaltelut, mihin suurten tuulien aika ei riittänyt.
Nyt Puuska terästi katsettaan: talon pihalla keinussa istui tyttö. Puuska laskeutui aivan tytön taakse ja puhalsi hiljaa tytön hiuksia. Tyttö sulki silmänsä ja alkoi hyräillä laulua Lounatuulesta. Laulu kertoi tuulesta, jolla oli pitkä sininen tukka ja viikset auringon säteistä. Puuska piti laulun sanoista, vaikka se itse muistuttikin lähinnä pyöreää ja kimaltavaa hattarapalloa, jolla oli iso perunanenä ja pitkä suikertelevainen häntä. Puuska oli monesti leikkinyt puhaltelu-laululeikkiä tytön kanssa. Puuskasta tuntui, että tyttö tiesi tuulen olevan vierellään.
”Alahan Mirva tulla sieltä. Lähdetään!” mies huusi parvekkeelta tytölle.
”Onko pakko? En halua maalle”, tyttö huusi takaisin.
”Mennään nyt vain. Viikon loma maalla voi olla mukavakin”, tytön isä vastasi.
Tyttö lähti hitaasti kulkemaan autolle. Puuskatuuli katseli hetken tytön perään ja teki päätöksen lähteä mukaan. Viikko maalla olisi elämys pienelle kaupunkilaistuulelle. Tuuli lensi auton luo ja kietoi itsensä kattotelineeseen. Sen ensimmäinen lomamatka oli alkanut!
”En tosiaan olisi voinut uskoa, että saisin perinnön. En edes tiennyt koko sukulaisen olemassaolosta. Sain mökin omaksi, ajatella”, Puuska kuuli isän puhuvan. Tyttö istui hiljaa ja taisi hiukan murjottaa.
Tuulella oli täysi työ pitää kiinni kattotelineestä ja matka tuntui iäisyydeltä. Hiekkatien loputtua auto kaartoi viimein pienen ja harmaan mökin pihaan. Puuska irrotti otteensa kattotelineestä ja huokaisi: ”Viimeinkin.”
Isä ja tyttö nousivat autosta. Samassa he jähmettyivät paikoilleen tuijottamaan taloa. Talo oli muuten aika tavallinen, mutta katto oli täynnä markkinahyrriä. Hyrrät pyörivät hiljalleen tuulessa ja näky oli kummallinen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen tyttö alkoi hihkua:
”Hyrriä, katto täynnä hyrriä!”
Isä ei tiennyt mitä ajatella tai sanoa. Viimein hän totesi:
”No, ei auta. Puretaan kassit autosta ja lähdetään sisään. Toivottavasti siellä ei ole lisää yllätyksiä.”
Ovella isä näytti hiukan epäröivän, mutta avasi sen sitten. Eteinen oli aivan tavallinen; siellä oli naulakko ja kenkäteline. Isä huokaisi helpotuksesta. Mutta keittiön ovella hänen katseensa jähmettyi ja suu aukeni hämmästyksestä. Keittiön lattia oli maalattu täyteen suuria ja värikkäitä kukkia. Katosta roikkui oljista tehtyjä tähtiä ja niitä oli aivan vieri vieressä. Tyttö pinkaisi keskelle keittiön lattiaa. Hän alkoi pyöriä ja nauraa.
”Sinulla näkyy olevan hauskaa. Minä vain saatan joku päivä oksentaa, kun tuijottelen riittävän kauan lattian kukkamerta”, isä sanoi ja astui keittiöön.
Tyttö lopetti pyörimisen ja hyppäsi isän syliin.
”Hauskaa meille tulee”, tyttö lohdutti isäänsä ja antoi tälle suukon poskelle.
Puuskatuuli leijui vielä eteisen katon rajassa ja mietti: Teinköhän elämäni virheen lähtemällä maalle?
Talon muut huoneet olivat kuitenkin aivan tavallisia. Tyttö valitsi itselleen keittiön vieressä olevan huoneen. Sieltä näki keittiön kukkalattian, kun piti ovea auki.
Illalla isä oli toipunut markkinahyrrien, kukkameren ja olkitähtien aiheuttamasta järkytyksestä ja puuhaili omiaan. Tyttö näytti viihtyvän hyvin, hän makaili sängyllään ja piirsi. Puuskatuuli oli kiertynyt kippuralle tytön sängyn päähän. Päivällä tuuli oli kokeillut, kuinka markkinahyrrät pyörivät puhaltaessa. Siitä oli muodostunut Puuskalle hauska leikki ja tuulesta tuntui, että loma voisi sittenkin onnistua.
Yöksi Puuskatuuli pyöräytti itsensä suuren kattolampun ympärille. Tyttö ja isä nukkuivat, mutta tuuli valvoi ja mietti päivän tapahtumia. Sille tuli sellainen tunne, ettei talossa ollut kaikki aivan kohdallaan. Tuuli ei arvannut, kuinka oikeassa oli!
